Verot köyhälistön verta juo

Verot köyhälistön verta juo

”Jollemme muuta pieniä samoin kuin suuriakin asioista, meidän

täytyy aina elää surun vallassa, sillä silloin käy niin kuin aina
on käynyt: silloin tulevat vääryyksien hyytävät viimat,
välinpitämättömyyden houkutukset, sotien rajumyrskyt.”

 - Harry Martinson, 1930 -
En voi lakata ihmettelemästä, miten jälleen olemme tilanteessa, jonka ei koskaan pitänyt enää tulla. 

Kauniisti meille luvattiin, kun päästään EU:hun, niin hinnat laskevat, töitä piisaa, talous pysyy vakaana ja rahan arvo säilyy.  Ja tässä nyt ollaan, perkele!

Tähän on tultu: Kettunaamat ovat tulleet jälleen julkisuuteen heiluttamaan juustohöylää ja teloituskirvestä. On niin tuskallista, niin tuskallista, he parkuvat suureen ääneen ihan kuin Claes Andersson lukiessaan 90-luvulla radiossa päiväkirjaansa, josta ilmeni, että oli niin hirveän kamalaa tehdä niitä leikkauksia. 

Ei se satu, sanoo lääkäri ja oikeassa on, ei se häneen satukaan – lääkäriin itseensä eikä niihin, jotka teloituskirveen varressa heiluvat.

Silloin leikkaukset aloitettiin viemällä toimeentulotukiperheiltä lapsilisät laskemalla ne tukea vähentäväksi tuloksi. Tätäkään vääryyttä ei ole korjattu eikä mitään aiemmista, kun jo uusia juonia punotaan.

Varsinaiset ryövärit, muut edunsaajat ja hyötyjät, myös ne, joilla on poliittisina optioina ja osakesalkkuina, oma lehmä ojassa huutava: Pakko, pakko, pakko ja kaiku vastaa: pakko, pakkoko, ko, ko, kokoomus.  

Ja taloudellisen ja poliittisen vallan hallussa oleva media yrittää kaikin keinoin peittää, että tässä ollaan viemässä viimeinenkin sosiaaliturva ja kansan omaisuus yksityiselle pääomalle. Siis rikkaille. Siis sille kymmenelle prosentille maailman väestä, joka omistaa lähes 90 prosenttia kaikesta.

Ja sitten vain lisää veroja kansan niskaan, vanha hyväksi koettu keino sekin. Pelkästään energiaveroa nostamalla nousevat kaikki muutkin hinnat.:

Aikoinaan rikkaiden luokka, oman aikansa sankarit syntyivät keräämään veroja kuninkaille enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti toimien. 

Eihän silloin kerääjää voinut sakottaa siitä, että hän keräsi niin hyvin kuin keräsi. Sitä paitsi kerääjällähän oli kuninkaan antama suostumus ottaa "prosentit päältä" keräämistään verorahoista. 

Tämän päivän ongelmamme onkin siinä, että vaikka yleisen verotusoikeuden ei saisi antaa ryöstäytyä kaiken maailman kuppareille, niin miten voisimme estääkään sen, erityisesti kun ihmiset sohvaperunaisuuttaan ovat painuneet lähes täydelliseen apatiaan yhteiskunnallisten asioiden suhteen.

Näitä tämän päivän "laittomia verottajia" on kuin kansanlaulussa: "niin paljon kuin metsässä on synkkiä puita, niin paljon on sortajia":
- energia- ja sähköyhtiöt, erityisesti atomivoimaa tuottavat
- tietoliikenteen harjoittajat, teleoperaattorit
- pankkiirit ja finanssilaitokset
- vakuutusyhtiöt
- maatalousyrittäjiä riistävät "omat" keskusorganisaatiot
- aluerakentajat ja heidän jatkeenaan toimivat suurrakentajat
- autokatsastamot, hammaslääkäriyritykset, kaupalliset terveyskeskukset ja monet muut niskan päälle yrittävät yrittäjäryhmät

- VR:n liiketalousjohto jonka sisäisen merkonomimentaliteetin pohjalta rautateillemme on jo aikaansaatu lukemattomia hankaluuksia, joiden tarkoituksena on VR:n yksityistäminen.

Muistakaamme erään USAn entisen presidentin lausunto, että junanhan voi ryöstää kuka tahansa sivistymätön p.o. suivaantunut merkonomi, mutta koko rautateiden ryöstämiseen tarvitaan ylempää akateemista oppineisuutta.

Parhaillaan käydään keskustelu pääomalle myönnetyistä verohelpotuksista, joista kirjoittaa Helsingin Sanomat 9.10.2019.

"HS:N tietojen mukaan työryhmän sisällä ei sinänsä ollut erimielisyyttä listaamattomien yritysten osinkoverotuksen huojennuksen pienentämisestä. Työryhmässä ei kyetty löytämään verotuelle mitään kestäviä perusteita.

Raportissa todetaan, että 'listaamattomien yritysten osinkoverotuksen malli tuottaa perusteetonta etua pääomarikkaiden yritysten suurille omistajille'."

Ja kuitenkaan ei helpotusten poistaminesta ole syntynyt poliittista yksimielisyyttä, vaikka toimenpide tuottaisi valtion velkaiseen kassaan satoja miljoonia.

Vanhalla Venäjällä talonpoikien maat ryöstettiin säätämällä kaikenlaisia lakeja, joiden perusteella voitiin maan alkuperäinen omistaja lähettää hilut kintuissa Siperiaan ja panna hänen maansa parempaan talteen. Lakeja oli kaikenlaisia aina kortinpeluun kieltävästä puiden kaatoon ja kaskeamiseen. Tästä kertoo Leo Tolstoi romaanissaan Ylösnousemus.  Ja kun kaikkein kekseliäimmät vangit lähtivät pakosalle, he houkuttelivat mukaan pari kaveria eväiksi, jotka he  tundralla nälän yllättäessä söivät.

”Sillä ihminen itse on ensimmäinen ja viimeinen ja pysyy ensimmäisenä ja viimeisenä.” Vai pysyykö? Se riippuu kokonaan meistä.

(Lähde: Harry Martison, Hyvästi meri, 1933, Suom. Lauri Hirvensalo, Tammi 1974)

Kaija Olin-Arvola

e=mc² - uuden ajan otsikko

Kirjassaan Siru linnunrataa Rolf Edberg kirjoitti: ”Kolmikirjaimisesta yhtälöstä – e=mc² ­–  tuli uuden aikakauden otsikko. Se lausui julki, ettei aine ole muuta kuin jähmettynyttä energiaa sekä että valon nopeudella liikkuva aine jälleen irtautuu massasta ja muuttuu energiaksi. Se ilmaisi jokaisessa atomiytimessä piilevän energiamäärän.”

Tämän kaavan myötä ihminen tuli tietoiseksi omasta tuhovoimastaan, joka nykyisin on jo huomattavasti suurempi ja hirvittävämpi. Ja siitä huolimatta aikuiset ihmiset ympäri maailman leikkivät tulella kuin pienet, vastuuttomat lapset.

Jatkuvasti saa vastata väitteeseen, että ihminen ei voi mitään luonnolleen. Että vaistot, vai miksi niitä voimia nyt kutsutaankin, ajavat ihmiset reviiritaisteluihin. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Samat väittäjät unohtavat kokonaan, että samat vaistot loivat myös ryhmien sisäisen solidaarisuuden. Kun maailma on kutistunut kyläksi, olisi vihdoin aika asettaa solidaarisuus tuhovoimien edelle.

Tämä olisi mahdollista, jos ihmiset luopuisivat omasta ahneudestaan ja itsekkyydestään  ­–  vaikka vain yksi kerrallaan.

Näin ei vain näytä käyneen.

Kokoomuksen Verkkouutiset kirjoitti 17.10.2019 otsikolla

"Tämä on Steadfast Noon – Naton Euroopan ydinaseharjoitus, josta ei puhuta."

Ja lehti jatkaa: "Nato harjoittelee ydinaseilta puolustautumista, mutta haluaa välttää sapelinkalistelua.

Toisin kuin monista muista Naton harjoituksista, ei Steadfast Noonista ole saatavilla juuri minkäänlaista julkista tietoa. Harjoitusta ei tavallisesti myöskään merkitä Naton harjoituslistoihin, vaikka se yleisessä tiedossa onkin."

Lisääkö tämä ihmisten luottamusta tulevaisuuteen? Ei minun ainakaan. Onko tämä järjetön toiminta hyvä ympäristön kannalta? No ei varmasti. Turha puhua ilmastonmuutoksesta sen, joka tämän hyväksyy.

Huolestuttavaa on sekin, että kun Suomeen suurin toivein saatiin hallitus, jossa vasemmisto on mukana, niin mitä se tekee? Päättää ensi töikseen panna miljarditolkulla rahaa aseisiin, vaikka köyhyys maassa lisääntyy ja leipäjonot pitenevät. 

Miten paljon hyvää tällä rahamäärällä saataisiin aikaan köyhyyden poistamiseksi? Olisi vappusatanenkin äkkiä kuitattu ja paljon muuta.

Mitään maanpuolustuksellista merkitystä näillä asehankinnoilla ei ole.

Kyllä Suomi jo olemassaolevilla aseillaan kykenisi vielä erinomaisesti ainakin yhden sodan hyvin häviämään.

Ja seuraava sotahan käydään kuitenkin kivillä ja kepeillä niin kuin Einstein akvan oikein totesi.

Niin tai näin ihmisen tuhovoimat ovat nykyisin sellaiset, että maapallo kyettäisiin hävittämään jo varmasti moneen tuhanteen kertaan. On siis syytä toistaa vielä kerran Rolf Edbergin sanoma: ”Mutta aivan erityisesti on asetta kantavasta ihmisestä tullut oma vihollisensa. Metsien villieläimiä hänen ei tarvitse pelätä. Mutta totisesti itseään.”

(Lähde: Siru linnunrataa, Rolf Edberg, WSOY Porvoo 1967, Suom. Katri Ingman-Palola)

Kirjassaan Siru linnunrataa Rolf Edberg kirjoitti: ”Kolmikirjaimisesta yhtälöstä – e=mc² ­–  tuli uuden aikakauden otsikko. Se lausui julki, ettei aine ole muuta kuin jähmettynyttä energiaa sekä että valon nopeudella liikkuva aine jälleen irtautuu massasta ja muuttuu energiaksi. Se ilmaisi jokaisessa atomiytimessä piilevän energiamäärän.”

Tämän kaavan myötä ihminen tuli tietoiseksi omasta tuhovoimastaan, joka nykyisin on jo huomattavasti suurempi ja hirvittävämpi. Ja siitä huolimatta aikuiset ihmiset ympäri maailman leikkivät tulella kuin pienet, vastuuttomat lapset.

Jatkuvasti saa vastata väitteeseen, että ihminen ei voi mitään luonnolleen. Että vaistot, vai miksi niitä voimia nyt kutsutaankin, ajavat ihmiset reviiritaisteluihin. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Samat väittäjät unohtavat kokonaan, että samat vaistot loivat myös ryhmien sisäisen solidaarisuuden. Kun maailma on kutistunut kyläksi, olisi vihdoin aika asettaa solidaarisuus tuhovoimien edelle.

Tämä olisi mahdollista, jos ihmiset luopuisivat omasta ahneudestaan ja itsekkyydestään  ­–  vaikka vain yksi kerrallaan.

Uusimmassa Niin&Näin -lehdessä on William Jamesin artikkeli Moraalinen vastine sodankäynnille vuodelta 1906.  Niin usein kuulee väitettävän myös, että ihminen sotii, koska kaipaa sankaruutta. Sodassa ei minkäänlaista sankaruutta ole. Sota on verta, paskaa ja suolia, kuten opettajani, sodan käynyt mies, oikein totesi.

Mainitsemassani artikkelissa esitetään vaihtoehto, jolla nuoret miehet voisivat osoittaa todellisen sankaruutensa: ”Hienoja nuorukaisia valikoitaisiin omien toiveidensa mukaisesti töihin hiili- ja rautakaivoksiin, rahtijuniin ja joulukuisiin kalastajalaivueisiin, tiskaamaan, pyykkäämään ja ikkunoita pesemään, teitä rakentamaan ja tunneleita poraamaan, terästehtaisiin ja voimalaitoksiin sekä pilvenpiirtäjien rakennustelineille: jotta heistä karsiutuisi lapsekkuus, ja jotta he voisivat palata yhteiskuntaan tervein mielin ja selväpäisin ajatuksin. Näin he ikään kuin maksaisivat verellään, osallistuisivat ihmisen ikiaikaiseen sodankäyntiin luontoa vastaan: he voisivat astella maan kamaralla ylväämmin, ansaitsisivat naisten arvostuksen ja olisivat parempia isiä ja opettajia seuraavalle sukupolvelle.”

Niin tai näin ihmisen tuhovoimat ovat nykyisin sellaiset, että maapallo kyettäisiin hävittämään jo varmasti moneen tuhanteen kertaan. On siis syytä toistaa vielä kerran Rolf Edbergin sanoma: ”Mutta aivan erityisesti on asetta kantavasta ihmisestä tullut oma vihollisensa. Metsien villieläimiä hänen ei tarvitse pelätä. Mutta totisesti itseään.”

(Lähteet: Siru linnunrataa, Rolf Edberg, WSOY Porvoo 1967, Suom. Katri Ingman-Palola; Moraalinen vastine sodankäynnille, Niin&Näin 2/2014, William James, Suom. Antti Immonen)

Pipipipäitä onhan näitä

Herra Hihu: Halla-Ahon käsitykset kärsimysten vastuunjaoista ovat eettisesti ja moraalisesti oikein ja linjassaan eettisen oppien kanssa.

Jos jokin taho aiheuttaa toiminnallaan (tai vaikkapa politiikallaan) kärsimystä syyttömille tahoille, olisi kohtuullista, että tämä kärsimyksen aiheuttanut taho ottaa vastuu teoistaan.

Tämä tarkoittaa samalla, että minkä tahansa kärsimyksen pitäisi kohdistua pikemminkin sen aiheuttaneeseen tahoon [eikä syyttömiin].

Rahaa huutaa maailma lapset!

Kuva: Iiro Arvola

"Pankkiryöstö ei ole mitään pankin perustamiseen verrattuna."

"Jos minä saan hallita valtion rahavarantoa, en välitä, kuka säätää lait."

Kuolemattomia ajatuksia maailman rikkaimmilta.

Aika ajoin alkaa marina, kuinka paljon on valtiolla velkaa. Mutta rakkaat lapset, niin kuuluu ollakin.

Millä te luulette, että koronkiskurit omaisuutensa keräävät, jos ei raha mene kaupaksi.

Raha on tiivistettyä hikeä, kun lainoja maksetaan. Takaisinmaksuun eivät kelpaa bitit eikä vallankaan tyhjä.

Kun valtio on kyllin velkaannutettu, on aika kaikkien Hallakaahojen ruveta aukomaan päätään, että velka pitää maksaa.

Ja keneltäpä se raha otetaan? No köyhiltä tietysti. Nostetaan veroja, heikennetään sosiaaliturvaa, leikataan ja fiilataan ja höylätään.

Ja ihmiset ymmärtävät, kun on kakarasta pantu kaaliin, että niin täytyy tehdä.

Tässä välissä on korkoja kiskottu moninkertaisesti lainan määrä.

Nyt viedään loput. Viedään köyhien talot ja tavarat. Myydään kansallisomaisuudet pilkkahinnalla ja järjestelmän rasvarit saavat osuutensa.

Ja maksaja nielee koukun tajuamatta, että Kaikki todelliset arvot luodaan ihmisen työllä.

Minäkö natsi?

Ei helvetissä. Pois se minusta. Minähän olen ihan tavallinen mies. Minulla on muija ja kaksi kakaraa. Unto ja Tiina. Ovat jo omillaan.

Koirakin on ja muija, jota parempaa saa hakea. Sanoinkin jo. Yhdessä ollaan ja pysytään, vaikka välillä vähän on muutakin tullut kokeiltua. Pikkujouluissa. Mutta muijaani en ole koskaan lyönyt. Tai no, jos joskus huitaissut, kun ei muuten pane suutaan kiinni. Mutta sitä ei lasketa, jos ite kerjää.

Niin tavallinen olen, että käytän talvella pitkiä kalsareita.

Asuntovelkaa on vielä vähän. Olisi sekin jo maksettu, mutta kun kerran vuodessa pitää käydä Teneriffalla. Käy ne muutkin.

Mutta mikään natsi en kyllä ole, vaikka vihaankin neekereitä ja rasisteja. Joskus voin sanoa mustaa miestä rullahuuleksi, mutta se on sargasmia.

Kaikenlaiset sosiaalipummit kyllä voisi mennä töihin. Voisivat vaikka ulkoiluttaa vanhuksia, etteivät vaan kotona välikattoon syljeskele.

Minäkin olen velipojan firmassa ikäni töitä tehnyt.

Veroja ei kyllä tarvitsisi niin paljon olla eikä olisikaan, jos kaikki olisi töissä.

Ja sitten kun pitää vielä elättää kaikenmaailman ulkomaaneläviä. Homoille kyllä antaisin turpaan, jos joku tulisi lääppimään.

Että ihan tämmöinen tavallinen rehti suomalainen mies minä olen. Turha ruveta natsiksi haukkumaan.

Minä myös äänestän, kun se on kansalaisvelvollisuus. Minä haluan kunnon päättäjät. Ei mitään suvakkihuoria eikä kulttuuri marskilaisia.

Reilu peli pitää olla. Minä äänestän sellaista puoluetta, joka pistää rajat kiinni, että loppuu nuorten tyttöjen raiskaaminen.

Töihin vaan, töihin kaikki. Turhasta ei tartte valittaa. Onhan se jo hyvinvointia, kun kunnon ihminen voi ajaa autolla, vaikka ei se vielä sähköauto olisikaan. Kohta on. Kyllä meidän puolue antaa sen kaikille. Saattepa nähdä.

On se kumma vaan, miten ne tämmöstä tavallista miestä kehtaa natsiksi sanoa.