torstai 11. huhtikuuta 2019

Minäkö natsi?

Ei helvetissä. Pois se minusta. Minähän olen ihan tavallinen mies. Minulla on muija ja kaksi kakaraa. Unto ja Tiina. Ovat jo omillaan.

Koirakin on ja muija, jota parempaa saa hakea. Sanoinkin jo. Yhdessä ollaan ja pysytään, vaikka välillä vähän on muutakin tullut kokeiltua. Pikkujouluissa. Mutta muijaani en ole koskaan lyönyt. Tai no, jos joskus huitaissut, kun ei muuten pane suutaan kiinni. Mutta sitä ei lasketa, jos ite kerjää.

Niin tavallinen olen, että käytän talvella pitkiä kalsareita.

Asuntovelkaa on vielä vähän. Olisi sekin jo maksettu, mutta kun kerran vuodessa pitää käydä Teneriffalla. Käy ne muutkin.

Mutta mikään natsi en kyllä ole, vaikka vihaankin neekereitä ja rasisteja. Joskus voin sanoa mustaa miestä rullahuuleksi, mutta se on sargasmia.

Kaikenlaiset sosiaalipummit kyllä voisi mennä töihin. Voisivat vaikka ulkoiluttaa vanhuksia, etteivät vaan kotona välikattoon syljeskele.

Minäkin olen velipojan firmassa ikäni töitä tehnyt.

Veroja ei kyllä tarvitsisi niin paljon olla eikä olisikaan, jos kaikki olisi töissä.

Ja sitten kun pitää vielä elättää kaikenmaailman ulkomaaneläviä. Homoille kyllä antaisin turpaan, jos joku tulisi lääppimään.

Että ihan tämmöinen tavallinen rehti suomalainen mies minä olen. Turha ruveta natsiksi haukkumaan.

Minä myös äänestän, kun se on kansalaisvelvollisuus. Minä haluan kunnon päättäjät. Ei mitään suvakkihuoria eikä kulttuuri marskilaisia.

Reilu peli pitää olla. Minä äänestän sellaista puoluetta, joka pistää rajat kiinni, että loppuu nuorten tyttöjen raiskaaminen.

Töihin vaan, töihin kaikki. Turhasta ei tartte valittaa. Onhan se jo hyvinvointia, kun kunnon ihminen voi ajaa autolla, vaikka ei se vielä sähköauto olisikaan. Kohta on. Kyllä meidän puolue antaa sen kaikille. Saattepa nähdä.

On se kumma vaan, miten ne tämmöstä tavallista miestä kehtaa natsiksi sanoa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti